sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Parlez-vous...

Merenkulussa on omat tietyt sanonnat, joilla varmistetaan, että koko maailman merenkulkijat tietävät mistä puhutaan. Käytettävä kieli on englanti, joskin suomalaisissa laivoissa puhutaan luonnollisesti suomea luotsin kanssa ja ruotsalaisissa tulee puhuttua ruotsia. Suomessa alusliikennettä ohjaavan VTS:n (Vessel Traffic Service) käytetään kaikkea kolmea kieltä, mutta Ruotsissa ainoa käytettävä kieli on englanti. Jopa ruotsalaiset keskenään puhuvat siis englantia.


Simppeliä siis. Englanti päälle ja homma pelaa. No ei aivan. Englantia voi puhua miljoonalla eri tavalla ja aksentilla. Jo meriurallani opin esimerkiksi, että Nizzaan mennessä ei kannata kutsua kivaa luotsia (Nice Pilot), vaan parempi tulos saavutetaan käyttämällä nimitystä Nizza (lausutaan jotenkin Niz) Pilote. Ei multa kyllä sittenkään jostain syystä kyselty, että mistä päin Ranskaa olen...
Itämaiden miehet on niin ikään oma lukunsa. Kiinalaisten englannista on ainakin minun kamalan vaikea saada mitään tolkkua. Sama koskee vanhempia venäläisiä. Silloin kannattaa oma englantikin ikään kuin downgreidata, eikä yrittääkään sanoa mitään kovin hienosti. Muuten on tuloksena vaivautunutta hiljaisuutta. Tyyliin "laast vinter veeri veeri kould, tis vinter mats mats betör". Viesti meni perille, vaikka enkunope ei ehkä juuri noin opettanut.


Intialaisia kuunnellessa ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Heidän aksenttinsa on jotenkin hauska. Hyvin selkeä naapurimaahansa verrattuna, mutta suomalaisen korvaan kuulostaa jännältä. Miltähän meidän englantimme kuulostaa britin korvassa? Hollantilaiset puhuvat tosi hyvää englantia ja aksentista heidätkin tunnistaa heti. Filippiinot korvaavat f-kirjaimen peellä. Vastauksena ruorikomentoon "port five" (ruori viisi astetta vasemmalle) kuuluu "poot paip". Merenkulussa kaikki komennot toistetaan, jotta asian perillemeno varmistuu.
Sitten on oma lukunsa vielä ruotsi. Näin suomenkielisenä mun on jostain kumman syystä helpompi ymmärtää ruotsalaista Tukholman tai Göteborgin seudulta kuin suomenruotsalaista. Mielenkiintoinen juttu, enkä osaa sanoa mistä se johtuu. On Ruotsissakin toki Savoon verrannollisia murrealueita. Lisäksi olen huomannut viimeaikoina ymmärtäväni norjaa tai sitten se on skandinaviskaa, mitä he puhuvat paikallisasiantuntijan kuullen.


Aina on selvitty, oli kieli mikä hyvänsä. Välillä on piirretty, on käytetty käsiä ja pantu peliin ne muutama venäjän kielen sana, mitä on käytössä on ollut. Lopputulos ratkaisee, ei kieliopilliset nyanssit. Tämä olisi ehkä meidän suomalaisten hyvä pitää mielessä.

6 kommenttia:

  1. Me suomalaiset ollaan joskus niin ujoja oman kielitaitomme kanssa. Hyvin me pärjätään. :) Se on ihan totta, että monien kansallisuuksien kanssa sillä tankeroenglannilla pärjää melkein parhaiten, turhat hienoudet pois niin viesti alkaa mennä perille.

    On jotenkin tosi mainiota lukea näitä sun havaintoja muista kansallisuuksista, koska ne tuntuvat menevän aivan täysin yks yhteen omieni kanssa. Ja tietty on paljon muitakin yhtymäkohtia tuon viestinnän suhteen, mutta niinpä vain lentoliikenne tavallaan onkin merenkulun perillinen, joten ei ihmekään. :)

    VastaaPoista
  2. Varmasti menee. Samanlaista ihmisten kanssa toimimista molemmissa.
    Turvallisuustyötä tekevänä olen kateellinen lentoliikenteen turvallisuuskultturista. Merenkulussa on aina ollut tärkeää selvittää syyllisyyskysymys, lentoliikenteessä tuntuu olevan päähuomio opiksi ottamisessa silloin kun ei mennyt ihan putkeen.
    Toivottavasti asiat merenkulussakin kehittyvät siihen suuntaan, merkkejä on olemassa.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti menevät! Syyllisen etsiminen nimittäin vähentää halukkuutta raportoida omistakin virheistä ja tämä on turvallisuuskulttuuria merkittävästi heikentävä asia. Lentoturvallisuudesta on kyllä maksettu isot oppirahat, mutta onneksi ainakin suurimmassa osassa yhtiöitä raportointikulttuuri tähtää nimenomaan siihen, että omista virheistä opittaisiin ja että toiminta olisi proaktiivista ja onnettomuuden mahdollisuudet pysäytettäisiin jo siinä ekalla juustoviipaleella.

    Tosin ihan meillä Euroopassakin on vielä tekemistä. Sydäntä oikein puristi, kun katsoin sitä Ryanairista kertovaa dokkaria eilen (saattaa muuten kiinnostaa suakin, jos et jo katsonut, tuli Maikkarilta). Miten lyhytnäköistä ja suorastaan lentoturvallisuutta vähättelevää!

    VastaaPoista
  4. Kiitos vinkistä! Pitää katsoa se. Poikkeamaraportoinnissa me ollaan käyty katsomassa mallia Finnairilta ja parhaillaan meillä on menossa luotsauksen vaikuttavuus -hanke, jolla saadaan luotsauksen hyödyt numeeriseen muotoon. Tässä raportointi on olennaisessa osassa.

    VastaaPoista
  5. Olen monta kertaa kummastellut vierasmaalaisissa lentokoneissa, miksi lentoemot paapattavat kauhealla kiireellä asiansa käyttäen omaa erikoista aksenttiaan. Siinä menee hyvin moni tärkeä asia sivu korvien. Eikö tärkeämpää olisi saattaa asia perille niillekin, joiden englanti ei ole yhtä sujuvaa? Vai liekö ykköstavoitteena esitellä omaa sujuvaa kielitaitoaan? Siihen nähden nämä meidän VR:n superhitaat kuulutukset ovat ihan oikein!

    VastaaPoista
  6. Varmaankin tiettyä rutinoitumista tapahtuu, kun kertoo samoja asioita päivästä toiseen. Olen samaa mieltä, VR on selkeä!

    VastaaPoista