lauantai 28. syyskuuta 2013

Loppureissu pakettiin

Edes kalat eivät pääse pakoon linssiä.

Hvarin rauhattoman yön jälkeen oli aika hakeutua taas luonnonrauhaan. Löysimme mukautettua luonnonrauhaa aivan vierestä, Palmizanan lahdesta. Mukautettua siksi, että oletuksena luonnonsatamaan ei kuulu kaislakattoiset rantabaarit, jossa reggae soi ja mojitot tekevät kauppansa. Toisaalta se ei kyllä yhtään haitannut. Lahdessa oli lopulta varmaan viisikymmentä venettä ankkurissa. Kumiveneet pörisivät yössä, kun porukka suhasi rannan ja veneiden väliä. Kävimme illastamassa maissa, ravintolatarjontaa oli runsaasti. Voi vaan kuvitella, mikä kuhina käy keskellä sesonkia.

Rantakuppilan asiakaspaikka.

Viimeinen purjehduspäivä valkeni täysin tyynenä ja peltigenua pääsi hommiin. Onneksi puolessa välissä matkaa Splitiin tuuli heräsi ja pääsimme edes tunnin verran purjehtimaan. Olimme hyvissä ajoin perillä tekemässä check outia. Tankkaus, sukeltaja katsomaan pohjaa, purjeiden tsekkaus, koneen käynnistys ja ylimalkainen vilkaisu sisään ja homma oli siinä.

Varmoissa käsissä.

Jäimme vielä yöksi veneelle, joten oli hyvää aikaa tutustua Splitiin. Yritämme aina liikkua mahdollisimman paikallisesti ulkomailla, joten hyppäsimme paikallisbussiin ja köröttelimme 20 kilsaa kaupunkiin. Vanha kaupunki muistuttaa kovasti Nizzan vastaavaa. Kapeita kujia ja kauppoja vieri vieressä. Viimeisten kunien tuhlauksessa ei ollut ongelmaa, sillä paikallisessa Musto-kaupassa sattui sopivasti olemaan syysale...

Kastela Marina, Split

Aamulento Helsinkiin ja homma oli paketissa. Mitä jäi käteen? Siitä tulee oma postaus. Päällimmäinen fiilis on positiivinen. Viikko Kroatiassa on erinomainen tapa jatkaa veneilykautta. Olisi voinut olla vielä toisenkin viikon, mutta onneksi pääsee jäähdyttelemään räntäsateiselle Saaristomerelle. Kruunu kutsuu palvelijaansa.

Näkemiin Kroatia!

 

torstai 26. syyskuuta 2013

Hvarilla on saari

Honkapuun asemasta Hvarilla tarvittaisiin aallonmurtajaa. Satama on avoin mereltä tulevalle vanhalle svellille ja koko veneitä täyteen ahdettu lahti humppaa mainingin tahdissa ylösalas. Toisaalta, harvemmin satasen satamamaksulle saa näin paljon vastinetta: koko yö oltiin vuoristoradassa, jota säesti köysien ja fendereiden narina. Hieman eristäytymään pyrkivänä en niin hirveästi ole muutenkaan marinoiden perään. Tämä vahvisti kantaani luonnonsatamien paremmuudesta.

Hvar itsessään on kyllä mukava. Päästelimme avoautolla ympäri saarta ja näimme upeita maisemia. Hvarin kaupunki on myös varsin mukava. Ranskanperunakulttuuri ei ole vielä päässyt valloittamaan Kroatiaa, toinen toistaan hienompia kalaravintoloita on kylä piukassa. Näin myös ensimmäistä kertaa mustekalan lautasen ulkopuolella. Kaveri yritti uimatasollemme, mutta sitä ei ollut suunniteltu käytettäväksi kahdeksalla lonkerolla. Nilviäinen suuntasi siis väljemmille vesille.

Reissu alkaa kohta lähestyä loppuaan. Suuntaamme seuraavaksi Klementin saarelle Hvarin ulkopuolelle (kiitos Riku vinkistä!). Sieltä on vielä noin 30 mailin repäisy Splitiin, jonne saavumme perjantai-iltana. Toivottavasti pääsisi vielä purjehtimaan. Inhottavampia asioita purjehtimisessa on se, kun pitää olla tiettyyn aikaan jossakin.

 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lastovo-Vela Luca

Aamun valjettua Lastovon saarella teimme vastoin Ulkoministeriön, MLL:n ja Liikenneturvan suosituksia, ja haimme paikallisesta vuokraamosta alle kipakat skootterit. Jotta jälkipolville ja kidutusvideolle tulisi dokumentaatiota, Gopro integroitiin yhteen mopoista lähes saumattomasti. Nahkaliivit lepattaen painelimme kohti vuorenhuippua.

Googlemopo
Mopoview

Puolimatkan krouvissa kahveella istuskellessa tapasimme pari ruotsalaispariskuntaa, jotka myös olivat samantyylisellä purjehduksella. Småpratit vaihdettiin ja toivoteltiin hyvät purjehdukset.

Skooterin rajat piti tietysti hakea, joten etsimme mahdollisimman jyrkän serpentiinitien. Ilmeisesti Välimeren maissa tehdyissä mopedeissa on mäennousukyky huomioitu, sillä härveli ei ollut nyppylästä moksiskaan.

Agraariorientoitunut vaimoni bongasi viinitilan, jossa oli sadonkorjauspuuhat menossa. Sinne siis kysymään, josko tuotteita olisi kaupan. Olihan niitä. Samalla pihaan kaarsi Wartburgilla mummo, joka löi meille nipun viinirypäleitä kouraan ihan pyytämättä. Todellista paikallismatkailua!

Vela Luca

Tuulet ovat valitettavasti hieman tyyntyneet ja kääntyneet vastaan, mutta seilorin elämä on sellaista. Aina on ylämäki ja vastatuuli. Kryssillä mennään. Vela Luca oli ensimmäinen hieman sottainen satama. Huoltosatama oli kuitenkin jo pakollinen. Neljän päivän roskat piti saada pois. Provianteeraus ja fresh water piti myös hoitaa. Näppituntuma on, että pikkupaikat ovat paljon mukavampia.

P.S. Jos satutte pyörimään Vela Lucassa ja alkaa tehdä pizzaa mieli, kannattaa miettiä vielä, tilaako jumbopizzan. Kokoluokka oli noin 1,7 x perhepizza. Nimim. Syön seuraavaksi joulukinkun.

 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Pomena-Lastovo

Olen löytänyt elämän tarkoituksen. Se on makailla sitloodassa parinkymmenen asteen kallistuskulmassa. Vielä, jos edellämainittua voi suorittaa yli parinkymmenen asteen lämmössä ja noin kymmenen sekuntimetrin tuulessa. Voi nimittäin olla niin, että räntäsateessa em. touhua suoritettaessa, elämän syvin tarkoitus jää aavistuksen sumeaksi.

Eilen retkeilimme Mljetin saarella Pomenan kylän liepeillä. Vuokrasimme fillarit ja polkaisimme paikalliseen kansallispuistoon retkeilemään. Vene killui jälleen ankkurissa, sillä VuoristoB (kts. ed. postaus) muistutteli olemassaolostaan. Kylän laiturissa oli melkoinen hiivari. Snorklaillessa näkyi mukavan näköisiä vonkaleita, mutta koukkuun ne eivät tarttuneet. Kylän kauppakin oli mallia Siwa, joten sieltäkään ei kalaa saanut. Paikallinen ravintoloitsija suostui kuiten myymään hieman Red Sniperia, joten kalaillallinen veneellä oli totta.

Aamulla matka jatkui kohti Lastovon saarta. Tuulet olivat hieman rauhoittuneet, mutta pääsimme kuitenkin slöörailemaan mukavaa seitsemää solmua. Jälleen löytyi kiva laguuni lounaspaikaksi. Kävin Gopron kanssa pulikoimassa kalaparven seassa. Pitänee koostaa joskus nämä nykyajan kaitafilmit oikein reissuvideoksi. Ja kiduttaa sillä sitten jokaista tuttavaa.

Iltapäiväksi oli kryssiharjoituksia luvassa. Aika harvoin pääsee kryssimään T-paidassa. Nyt pääsi. Perille päästyä alkoi ravintolan metsästys. Sellainen löytyikin ja konseptilla, jonka toivoisi yleistyvän meilläkin:

-Iltaa! Meillä on nälkä, voitteko auttaa?

-Iltaa! Kyllä vaan, tämä on ravintola. Sopiiko, että pannaan pöytä täyteen hyvää kalaa?

-Sopiihan se.

Ja hyvää oli! Pari vadillista scampeja, kalmareita, sea bassia ja niin edelleen.

Paikallisista marinoista ei ole vielä kauheasti kokemusta, sillä emme ole vielä onnistuneen päätymään yhden ainoaan laituriin. Tai tänään oltiin puoli tuntia, jonka jälkeen tuli häätö ankkuriin. Dinghy on siis lähes pakollinen varuste.

Huomenna vuorossa Korculan saari, kauppareissu, akkujen latausta (toiset ei aja koneella) ja mitä ikinä mieleen juolahtaakin. Mikäs päivä tänään nyt olikaan?

 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Helsinki-Dubrovnik-Suprise...

Purjehtijan blogikirja, osa 1.

Lennähdetty Dubrovnikiin, kuitattu vene vuokraamosta ja muonitettu se. Homma toimi suhteellisen jouhevasti. Vuokraamon kaverin kanssa käytiin läpi varusteet ja vanhat kolhut ja sen sellaiset. Mielenkiintoista on se, että oletusarvona tuntuu olevan, että veneellä ei purjehdita. "Aiotteko purjehtia?", kuului kysymys naapuriveneen esittelijältä vastaavassa tilaisuudessa. Meille ei edes esitelty rikiä, taisimme olla niin proon näköisiä... Veneiden varustuksessa on niin ikään panostettu enemmän satamaelämään kuin rikin säätöön.

"Jäädään varmaan huomiseen ja lähdetään sitten", tuumasimme Marinan kaverille. -"Se tekee sitten 120 euroa", tuumasi kaveri. Noin 12 minuuttia myöhemmin kuului "Brumm" ja veneemme poistui takavasemmalle. Betonimuurin katselusta satakakskymppiä on hieman yläkanttiin. Päätimme suhauttaa Dubrovnikin vanhan kaupungin edustalle ankkuriin. Tuumasta toimeen: kuokka pohjaan ja kumiveneellä maihin syömään.

Maittavan kala-aterian jälkeen pieni kerros ilta-valaistussa kylässä ja sitten takaisin veneelle yöpymään. Niinhän sitä luultiin. Paikallinen vuoristoblåsis oli päättänyt toisin. Ankkuriketju oli pinkeä kuin viulun kieli ja kivikot vaanivat perän takana lähituntumassa. What now? Noh, purjehtimaanhan tänne oli tultu, että... Rätit tankoon ja kohti uusia seikkailuita. Seikkailuhenkeä olikin ilmassa sinä mielessä, että on tosi mielenkiintoista veivailla purjeita ylös pimeässä ja aivan vieraassa veneessä. VuoristoB maustoi keitosta vihaisilla puuskilla.

Yön aikana koettiinkin sitten kaikki tuuliolosuhteet nollasta viitentoista metriin sekunnissa. Seilien säätö tuli siinä sivussa tutuksi. Aamiainen nautittiin "Blue Lagoonissa", johon ankkurimme piirsi komeat vaot pohjaan. Sen verran paatti pysyi aloillaan, että mannermainen meriaamiainen saatiin nautittua.

Luotsi ja kippari. Kummallekin oma ratti.

Sitten vuorossa oli kryssiä parin metrin mainingissa seilivarustuksen ollessa tiukasti reivattuna. Veneemme edustaa runkomallia "tanssilava laineilla", joten vähän märkää ja hyppivää oli meno. Tuultakin tosin puuskissa yli kuusitoista. Kumma juttu, ettei näkynyt muita veneitä, vaikka oli oivallinen purkkaustuuli.

Jottei tulisi viikon aikana epähuomiossa kierrettyä koko Adrianmerta, päätimme pistää parkkiin Pomena -nimiseen kylään (englanniksi Papple ja ruotsiksi Päppel) noin 30 mailia Dubrovnikista pohjoiseen. Nyt kalakauppaa hakemaan ja saariekskursiolle.

Täältä turkoosien vesien äärestä tähän. Lämpö vedessä ja ilmassa 23. Tuuli myös.

 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Matkakuumetta

Kirjaimellisesti. Päähän koskee ja kurkku on karhea. Buranaa naamaan. Kamppeita laukkuun. Virtaa kamera-arsenaaliin.

Huomisesta alkaen Luotsin Blogikirja muuttuu Purjehtijan Blogikirjaksi seuraavan viikon ajaksi. Jos vain data kulkee. Instagramissa voi seurata myös reissun edistymistä. Onko Hvarilla saari? Muun muassa se selviää pian. Niin kuin myös mielipiteeni vuokraveneilystä.

Nähdään taas Suomi!

 

maanantai 16. syyskuuta 2013

I want to buy your boat!

Nokian hiipuessa olen keksinyt Suomen taloudelle uuden veturin: vanhojen pienten purjeveneiden kauppaaminen ulkomaille.

Vähän aikaan sitten mainitsin Peter Claudan, joka oli kiinnostunut ostamaan heti veneemme. Tilanne lämpenee! Nyt on Andy Kolain mukana skabassa! Miten hauska sattuma, että molemmilla herroilla on live.com -päätteinen sähköpostiosoite ja he lähestyvät sanasta sanaan samalla kysymyksellä ostoaikeet mielessään. Molemmilla herroilla on salainen puhelinnumero Helsingin alueella. Ehkä Andy ja Peter ovat brittiläisiä herrasmiespurjehtijoita, jotka agenttiensa välityksellä ovat saaneet vihiä Suomessa myytävänä olevasta veneiden Bugatista, Guy 22:sta. Äkkiä kiinni, ennen kuin joku muu ehtii väliin! Myyjänä pidän pääni kylmänä. Antaa herrojen kiehua hetken venekuumeen kourissa. Neljän ja puolen tonnin hintakin saattaa siten nousta sadoilla euroilla. Ties vaikka saisi viisi tonnia, kun kuulevat että perämoottori on valtuutetussa merkkiliikkeessä talvisäilytyksessä.

No jaa. Veikkaan kuitenkin, että molemmat herrat käyttävät maksuliikenteessään PayPalia. Veikkaan myös, että kaupanteon jälkeen minun pitäisi palauttaa vahingossa liikaa maksettu summa jonkun pankkitilille. Vaihtoehtoisesti minun pitäisi maksaa veneen kuljetuksesta joku osuus. Etukäteen luonnollisesti. Miten on mahdollista, että näitä kannattaa edes yrittää? Ei kai kukaan oikeasti mene väärennettyyn paypal -sivuun ja vielä luule, että joku haluaa ostaa veneen ulkomailta näkemättä sitä ensin. Ilmeisesti kuitenkin tämän tyyppiset joskus onnistuvat, koska yrittäjiä tuntuu riittävän.

Ei sillä, kotimaisiakin ostajakandidaatteja on moneen junaan. Eräs herra soitti sanoakseen, että noin pienessä veneessä on varmaan tosi ankeaa olla viikko. Kehotin katselemaan suurempia veneitä.Yhden mielestä venettä ei voinut harkita, koska siinä ei ole karttaplotteria. Olin sanaton.

Käden muuten vähän kipeytyi...
Myrkkymaaleja ei sovi jättää maahan.

Päätin syyspäivien iloksi tehdä veneen pohjaan täysremontin. Jos myös henkisesti tasapainossa olevat ostajakandidaatitkin kiinnostuisivat. Raavin maalit huitsin Nevadaan ja ilokseni havaitsin pohjan olevan hyvässä kunnossa. Vielä karhennus hiomakoneella ja keväällä epoksit ja haardreisingit pintaan. Ei läheskään niin iso ja kurja homma, kun nettipalstoilla annetaan ymmärtää. Oikeastaan ihan pala kakkua, jos vertaa vaikkapa ilmastointiputkien eristykseen. Se, jos mikä on oikeasti kurjaa!

 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Statuspäivitys

Welcome on board!

Tervehdys täältä lomalta!

Ei vielä kaukomailta, vaan mistäpä muualta kuin venerannasta. Kesän virallinen lopetus kurvasi nosturiauton muodossa paikalle. Tänä vuonna rikisulkeiset eivät ole tuntuneet yhtä kovalta ponnistukselta kuin aiemmin.

Joillain oli aikaa touhuta joutavia

Säätilalla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Oli suorastaan kivaa laittaa mastoa pakettiin ilta-auringonpaisteessa. Innostuin jopa pesemään koko veneen, mikä olikin tarpeen, koska kotilaituriimme on pesiytynyt kroonisesta ripulista kärsivä lokkilauma. Lisäksi oli kiva saada vene ylös yläpuoli kuivana. Vesisateessa koko touhu on entistäkin masentavampaa. Siinä tahtoo vielä kastua kaikki paikat, mikä ei talvisäilytyksen kannalta ole kovin toivottavaa. Pari kertaa olen jättänyt noston lokakuulle. Näpit jäässä lumihiutaleiden leijaillessa ei juuri tule mieleen veneilyn hehkeämmät puolet.

Valmiina nostoon

Vene saa peiton niskaansa viikonlopun aikana. Onneksi kauden purjehdukset eivät ole vielä purjehdittu. Viikon päästä lennähdämme Dubrovnikiin, josta on tarkoitus löytää Splitiin. Saa nähdä, kuinka käy. Merenkulku se on aina yhtä jännää.

 

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Syys ja loma

Viimeinen työpäivä ennen lomaa. Pekka, Mette ja sammakkomiehet lupaavat vielä hyvää ilmaa tulevaksi viikoksi.

To Do -listaa:

Nosta vene, joka edelleenkin on myytävänä. Vaikkakin Peter Clauda -niminen henkilö englanninkielisessä sähköpostissaan ilmaisi halunsa ostaa sen näkemättä. En aio myydä Peterille, koska uumoilen ongelmia rahaliikenteessä.

Pelaa kesän viimeinen golfkierros.

Tee omakotiasukin syysrituaalit. Muista viedä ruohonleikkuri huoltoon ja tarkasta lumikola. Check.

Talvirenkaat on uusittu, ei siis hätää. Saa sataa räntää.

Ja... Muista matkustaa vaimon kanssa Kroatiaan purjehtimaan. Muista jättää lapset kotiin. Muista tällä kertaa tarkastaa, onko passi vielä voimassa.

Loman aikana (3 viikkoa) voi blogin päivitys olla satunnaista. Toivottavasti saadaan bitit kulkemaan ulkomailta, jotta postaukset hektisistä purjehduspäivistä onnistuvat. Jos ei, niin hehkutetaan jälkikäteen sitten. 21. päivä starttaa The Sailing Adventure, joka on minulle ensimmäinen laatuaan. Aiemmin ei ole tullut kruisailtua vuokraveneellä. Matkasuunnitelmia ja kokemuksia luvassa myöhemmin.

Päätin viikonloppuna ottaa saaren pusikoista kaiken irti noin valokuvausmielessä puutiaisaivokuumetta ja Kumlingen tautia uhmaten. Niin, ja käärmeitä, joita jostain syystä vilistää nyt joka paikassa. "Pelkkä pusikko" on aika moniulotteista, kun sitä ryhtyy tarkemmin tutkimaan. Pitäisköhän hommata makro? Harmittaa tämä Bloggerin blogialusta siinä mielessä, että haluaisin saada varsinkin luontokuvat isompana blogiin, mutta se ei oikein asettelun kannalta ole mahdollista. Joudutte siis tihrutamaan näitä pienempiä. Jos kuvaa klikkaa, se näkyy hieman suurempana.

Syksyisten kuvien myötä kivaa alkavaa viikkoa!