Maybe lunch Mr. Pilot?

Ruokabloggaaminen on kova sana, joten aion minäkin kunnostautua tällä saralla. Olen sivunnut aihetta aikaisemmissa postauksissa, mutta koska kyseessä on erinomaisen tärkeä asia, pyhitetään sille koko juttu. Pidän hyvästä ruoasta, joten on mukavaa vierailla välillä eri kansallisuuksien ruokapöydässä. Vaikkei sinne pöytään asti pääsekään, vaan joutuu syömään brygalla yleensä seisaallaan. Todellinen seisova pöytä.

Lentävä paisti

Laivaruokailussa on luotsin kannalta yksi pieni ongelma. Ei ikinä tiedä, onko ruokaa tarjolla. Näin ollen on ennen laivaan menoa syötävä varastoon. Jos ruokaa tarjotaan, on tietenkin syötävä uudelleen. Olisi epäkohteliasta kieltäytyä ja laivaruoat ovat yleensä maukkaita. Jos olen jo syönyt, pyydän yleensä pientä annosta. Kerran näin tehtyäni kokki tuli ylös tarjottimella kukkuralautasellinen kermaista pastaa - ja puoli metriä korkea hampurilainen. Epäselväksi jäi, mikä olisi ollut se iso annos. Jos taas ei ole ehtinyt syömään, ihan varmasti kukaan ei tule esittämään tuota otsikossa mainittua maagista kysymystä.

Kansallisuusvertailun kärjessä ovat italialaiset ja venäläiset. Varsinkin vanhoissa venäläisissä jokilaivoissa on todella hyvät sapuskat. Aina on etukeitto ja pääruoaksi kalaa, pelmeenejä tai mitä milloinkin. Yleensä on käytetty paljon tuoreita vihanneksia. Smetanasta ei tingitä. Sienisesonkina voi olla varma, että on sieniä. Venäläisten sienihimo on ihan toisessa mittakaavassa kuin meillä. Kerran sain haukisoppaa venäläisessä laivassa ja hauki näytti vähän repaleiselta. Perämies selitti tohkeissaan, että "se meni potkurista läpi, kun tultiin laituriin ja napattiin se haavilla ylös". Harasoo, hyvää oli kuitenkin. Italialaisilla taas hyvä ruoka on niin syvällä kulttuurissa, että siitä ei tingitä laitosolosuhteissakaan.

Meriaamiainen

Aamiaiseksi kaikki maailman merenkulkijat syövät paistettuja munia. En muista kyllä yhtään poikkeusta. Kyytipojaksi tulee pekonia tai makkaraa. Jos on oikein hyvä tuuri, niin molempia. Kyllä päivä on hyvä aloittaa hankkimalla tärkeät rasvahapot hetimiten.

Jotkut kolleegoistani kieltäytyvät laivassa tarjotusta ruoasta. Kenties he pelkäävät ruoansulatuselimistön mahdollista ylivilkkautta ulkomaisen aterian jälkeen. Sinänsä aiheellinen pelko, toiletista luotsaaminen voisi olla haastavaa. Turhia ennakkoluuloja kuitenkin, sanon minä. Itselläni ei ole koskaan tullut mitään oireita (kop,kop), vaikka joskus yleinen hygieniataso on vaikuttanut melko matalalta. Eikä aina ole edes osannut sanoa, mitä syö. Jo eläköityneen kollegani sanoja lainatakseni, luotsilla pitää olla lokin vatsa.