lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kaalisoppaa, kaalisoppaa

Monesti kuulee työelämäjargonia, kuten työskentelytavat tulee sopeuttaa toimintaympäristöön. Meillä se ei jää pelkäksi korulauseeksi. Työskentelyolosuhteet vaihtelevat välillä rajusti.

Aamupäivän laiva

Iltapäivän laiva

Keskitytään jälkimmäiseen. Asiakkaana oli vanha venäläisalus. Moni luotsi ei oikein pidä näistä, koska varustus ja konetehot ovat neuvostoajalta. Itse otan nämä elämyksinä. Palanen mennyttä maailmaa, joka ei kvartaaleista välitä.

Itälaiva lähestyy
Neuvostoliiton laivastossa on tiettyjä ominaisuuksia, jotka ovat samoja laivayksilöstä riippumatta.
  1. Tuoksu: Sekoitus vanhan Ladan sisustusta, keitettyä kaalia ja huonosti toimivaa viemäriä.
  2. Äänimaailma: Hyrräkompassi vinkuu (niin että tulee hulluksi), vhf-puhelimet ovat täysillä, radion asema ei ole kohdallaan, paneelit resonoivat ja brygan lattia narisee.
  3. Ergonomia: Mikä se on? Vehkeet kestävät karhun kosketuksen. Joka paikka on täynnä nappuloita ja mittareita, joiden viisarit vipattavat villisti. Edelleen verrattavissa vanhaan Ladaan: toimivaa, mutta epäkäytännöllistä. Kaikki on maalattu vihreällä tai sinisellä vasaralakalla. Olo on kuin Iljushinin ohjaimissa.

Huomaa mittarien valaistusjärjestelmä
Pienistä käytännön seikoista huolimatta mahtavaa! Vielä jos radiossa laulaisi Alla Pugatshova, eikä Anssi Kela. Vauhtikaan ei päätä huimaa, vaikka Skodat jauhavat alakerrassa täysillä. Konevanhuksia ei saa kiusata liikaa, muuten tulee konehuoneesta vihainen puhelu. Välillä jäädään jäihin kiinni, mutta pienien pyristelyjen jälkeen matka jatkuu.

Hätätelegrammi

Ruoka-aika! Olisiko luotsilla nälkä? Ilman muuta, venäläinen ruokahan on loistavaa! Povar(kokki) tulee pian brikan kanssa ylös. Pozaluista, Gospodin Lotsman! Ruokalaji on tuttu. Se käsittää yhden mielettömän kokoisen lihapullan, jonka täytteenä on jotain smetanapitoista, perunaa sekä niin paljon paistettua sipulia, että lokkiakin rupeaisi närästämään. Ruokajuomaksi on tietty kompottia (marjoista ja hedelmistä tehty mehu). Hyvää! Venäläinen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys on jotain, jota me suomalaiset harvoin pääsemme näkemään.
Försti tarkkailee

Kiireisimmät suihkivat ohi.
Iltapäivä ehtii vaihtua yön pimeydeksi, ennen kuin määränpää häämöttää. Luotsistakin alkaa jo tuntua, että Neuvostonostalgia riittäisi jo tältä päivältä. Moskovan valot on soinut päässä jo tarpeeksi. Kymmenen tuntia ja 58 mailia tekee keskinopeudeksi 5,8 solmua. Toisinaan sama matka menee kolmessa ja puolessa tunnissa. Mitenkäs se oli, pitää mukauttaa itsensä toimintaympäristöön...

Yössä kohtaavat laivat.

4 kommenttia:

  1. Työsi on kyllä mielenkiintoista! Osaat vielä todella mukavasti kirjoittaa, mielenkiinto herää heti. Puhumattakaan hyvistä kuvista.

    VastaaPoista
  2. Työstä pitää kaivaa ne mielenkiintoiset asiat, kuten venäläiset vanhat rahtilaivat...

    VastaaPoista
  3. Sulla on tosiaankin sana ja kuvaaminen hallussa! Kiitos taas mielenkiintoisesta ja hauskasta postauksesta :)

    VastaaPoista
  4. Nooh, kuvaamisessa ainakin toistaiseksi innostuksella paikataan ymmärrystä...mutta kiitos! Toivon mukaan jotain välittyy tästä maailman parhaasta hommasta.

    VastaaPoista