torstai 20. kesäkuuta 2013

Kolumbuksen vanavedessä

Kolumbus teki ehkä puolet niistä valmisteluista, mitä me teemme tänä kesänä ennen ekaa purjehdusta. Kolumbuksella ei myöskään ollut vaimoa, joka olisi kiinnittänyt ylenpalttista huomiota Santa Marian patjanpäällisiin. Mulla on. Siispä edessä oli mielettömät repimis- ja niittaustalkoot, kun kangas vaihtui uuteen.

Verhoilija työssään

Kolumbuksella oli varmaankin käytettävissään joku kuli, jonka pystyi käskyttämään mastoon rassaamaan tarvittaessa. Mulla ei ole. Toisaalta itsepä hölmöilin, ja laitoin liian heikot vetonarut fallien paikalle. Fallien viipyessä verkkokaupassa aurinko teki tehtävänsä, ja kas, ei ole vetonaruja. Eikä falleja. Siis mastontoppiin nouse ja uudet fallit pujota. Parin tunnin talkoot, mun osa oli olla siellä topissa. Itse asiassa könysin sinne kolme kertaa sattuneista syistä. Onneksi ei ole kuin yhdeksän metrin masto. Olisin ottanut kuvia, mutta en uskaltanut tehdä ylimääräisiä liikkeitä. Vaimo uskalsi. Läheiseltä hiekkarannalta käsin.

Huipulla.

Koska veneellä tekee toisinaan mieli kylmää kaljaa ja pilaantumatonta ruokaa, kylmäsäilytyspuoli oli saatava kuntoon. Kolumbuksen käyttämät suolatynnyrit on jo vähän passe. Aurinkopaneeli tilattiin jo viime vuonna, enää pitää laittaa se paikalleen. Tilasin kompressorilla toimivan kylmälaukun, joten eiköhän eväät pysy kylmänä. Jos ei nyt Ameriikkaan asti, niin toivottavasti ainakin Padasjoelle.

Enää siis mieletön siivousurakka, vähän johtojen kytkentää ja provianteeraus ja olemme valmiit kohtaamaan rannattomat ulapat (Tehinselkä). Jos ei tänä juhannuksena, niin sitten ensi. Ei sillä nyt niin väliä ole.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti