maanantai 12. elokuuta 2013

Majakka

Majakka on aika hauska juttu. Sille on syytä uhrata pari ajatusta. Ennen muinoin majakan valossa oli kyse elämästä tai kuolemasta. Jos valo oli sammunut, niin kiville mentiin.

Se, että valo paloi, ei ollut mikään itsestään selvä juttu. Tarvittiin majakanvartijoita (nuorempia ja vanhempia sellaisia), jotka huolehtivat valon sytyttämisestä ja sammuttamisesta ajallaan. Plus muista valoon liittyvistä asioista, kuten polttoaineesta ja linssin puhdistuksesta. Eikä siinä vielä kaikki. Kuten kaikessa työelämässä, majakkasaarellakin piti olla työnjohto paikalla. Eihän hommista muuten mitään tule. Tämä herra oli nimeltään majakkamestari. Majakkamestari asui perheineen majakkasaarella ja oli yhteisön johtaja. Majakkamestarille ei ryppyilty.

Nuorempi majakanvartija

Suomessa majakoiden rakentaminen ja ylläpito kuului Luotsi- ja majakkalaitokselle. Jossa taas oli jonkinlaista tirehtööriä ja päällysmiestä. Luotsimajuri oli koko buulaagin pomo Ruotsin vallan aikana. Olisi muuten komea titteli ja kaverilla oli Suomenlinnassa työsuhdeasunto...

Valon on täytynyt olla todella tärkeä asia. Hirveä homma raahata rakennustarpeet meren pieksämälle ulkoluodolle, rakentaa käsittämättömän korkea torni, sekä ylläpitää sen toimintaa kokonaisen kyläyhteisön voimin. Tietysti, jos koko vienti ja tuonti riippuu siitä, palaako tornissa lyysäri, niin kannattaahan siihen vähän panostaa.

Nykyaikana taitaisi jäädä tornit rakentamatta. Merenkulullisesti majakoilla on ihan yhtä suuri merkitys, kuin millä tahansa muullakin turvalaitteella. Poijulla tai linjataululla. Onpa siis hyvä, että rakensivat ne silloin aikanaan. Kun ei rahasta puhuttu koko ajan. Majakkaa on kiva katsella ja ne ovat jotenkin hyvähenkisiä paikkoja. Toivottavasti ne säilyvät myös tuleville sukupolville.

 

 

Kansainvälistä majakkapäivää vietetään 17.8.2013 Säpissä, Isokarissa ja Kylmäpihlajassa.

 

4 kommenttia:

  1. Majakat ovat tosiaan hienoja paikkoja. Vanhat valot ovat myös teknisinä ratkaisuina kaikkine peileineen vaikuttavan näköisiä. Valon lisäksi on hyvä ajatella myös joidenkin majakkasaarten asukkaiden kuuloa. Ainakin Bengtskärissä oli myös sumutorvi. Se töräytti kolmasti joka minuutti. Mahtoi olla korvia huumaava kokemus, jos sumu jatkui pitkään. Torven kantama oli useita maileja eli ääni ei ollut ihan hiljainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk! Miten mä en ole vastannut sulle...? Sorry. Varmaan oli kokemus ja voisin kuvitella, että itse olisin viimeistään aamuneljältä tunkenut usemman tyynyn moiseen pilliin. Toisaalta sumutorvissa on yleensä aika matala ääni, joten se ei niin pahalta tunnu kuin korkeammat äänet.

      Poista
  2. Liikennevirastoo, haloo, kuuletteko? Toivottavasti olette saaneet viettää rentouttavaa kesälomaa ja ajatus on kirkastunut taas arkirealiteetteja mukailevaksi. Majakoiden palokuolematilastot kestänevät varsin hyvin tällä hetkellä voimassaolevan vierailukäytännön ja painavaa syytä sen muuttamiseksi ei taida olla. Ymmärrän hyvin "mitä jos"-ajattelun, mutta rajansa kaikella. Koitetaan jakaa tätä arvokasta kulttuuriperimää eteenpäin. Suomi on käytännössä saari, joka tarvitsee kunnon liikenneyhteydet. Majalla on ollut tässä merkittävä rooli. Älkäämme antako tämän hautautua byrokratian ja näköalattomuuden uumeniin. Terv. Mies, jolla oli koulupoikana kaikkien majakoiden kuvat seinällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri luin jostain, että hätätievaatimuksesta luovutaan. Järkevä turvallisuustason ylläpitohan on sen sijaan vaan hyvä asia.

      Poista