Kaiken maailman käyttöliittymät hallitsevat arkielämää nykyisin. Ei niin vähäpätöistä värkkiä, ettei siitä jonkinlaista menu-nappia löydy. Kolmevuotias poikani osaa suvereenisti ipadin eleet. Ilman, että niitä on varsinaisesti hänelle mitenkään opetettu. Evoluutiota siis ilmeisesti. Itse näinkin nuorena (ja komeana ja hyvin säilyneenä, vaatimattomana ja viisaana) saan jo hieman taistella, etten putoa kehityksen kelkasta. Kehitys menee nimittäin vauhdilla. Muistan, kun lähetin ekan tekstiviestini vuonna 1998. Ei siitä nyt kovin kauaa ole kuitenkaan.
Toisinaan perinteiset konstit olisivat helpompia. Lasinpyyhkimet olisi helpompaa laittaa päälle napista, kuin mennä kosketusnäytöllä syvälle tietokoneen menuihin, ja kaivaa kyseinen toiminto käsittämättömän epälogiikan syövereistä. Nykylaivojen komentosillat ovat täynnä tämänkaltaisia miinoja. Eikä ole olemassa sisarlaivoja lukuunottamatta tietyn tyyppisiä komentosiltoja (paitsi yhdellä suomalaisella varustamolla, pisteet sinne!), vaan kaikki ovat keskenään erilaisia.
 |
| Nappulataivas |
Jossakin vaiheessa oli muotia tehdä kaikki mahdollisimman tekniseksi. Varmaan ihan siitä ilosta, että oli opittu tekemään menuita ja kosketusnäyttöjä. Mä en voi käsittää, kuinka joku jaksaa konfiguroida kodin valokatkaisimia tai ohjelmoida viikko-ohjelmaa auton lohkolämmittimelle. Eikä siinä mitään, jos jaksaa. Olen henk. koht. enemmän keep it simple - tyyppiä.
En kuitenkaan tunnusta kuuluvani "ennen oli kaikki paremmin" -kerhoon. Ei ollut. Kehitys kehittyy ja maailma muuttuu. Siinä pitää muuttua mukana, eikä vinkua menneitä. Mutta olisi se vaan niin paljon miehekkäämpää seistä vesisateessa sydvästi päässä vääntämässä romantiikkaratasta kuin istua tietokoneoperaattorina klikkailemassa seuraavaa kurssia automaattiin. Ennen oli miehet rautaa, hiio-hoi.
 |
| Yksinkertainen on kaunista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti