Merimiesjuttuja

Työn parhaisiin hetkiin kuuluu se, kun saa jonkun provosoitua kertomaan suu vaahdossa merimiesjuttuja. Näin entisenä merenkulkijana sitä on kiinnostunut, mitä kuuluu paikoille, joissa on itsekin vieraillut. Tässä eräänä yönä eräs puolalaiskippari päivitti kuulumiset.

"Maaariooo" on kuulemma kadonnut Välimeren radiotaajuuksilta. "Monkey" harvemmin enää kutsuu "banana shipiä" kuulemma. Tämän kaltainen öinen mölinä oli VHF:ssä yleistä vielä kymmenen vuotta sitten.

Sen sijaan "frendejä" vielä riittää tietyissä maissa. Yhteistä "frendeille" on se, että heillä kaikilla on mielessä "present". Jos "presentiä" ei kuulu, tiedossa on "biiig problem". Samoin käy, jos mastoon on unohtunut kiskoa keltainen lippu. Silloin tulee "penalty". On olemassa keino, jolla edellä kuvatut vaikeudet ovat pyyhittävissä pois. Sen nimi on "Marlboro". Näissä tietyissä maissa viranomaisten tunnollisuus on huippuluokkaa. Tullikin tulee tekemään sisäänselvityksen välillä kaksi kertaa. Tosin jälkimmäiselle "tullille" tulee yleensä karvas pettymys, kun se kuulee tullin jo käyneen. Mistäs nyt "presentit" otetaan?

Venäläinen byrokratia on niin ikään aihe, josta juttua piisaa. Siellä taikasana on "stämp", jota ilman mikään ei ole minkään arvoista. Huomaan, etten ole ainoa merenkulkija, joka on ihmetellyt, miten ihmeessä se koppalakki pysyy naispuolisten viranomaisten kampauksen päällä. Enkä ainoa, joka on yrittänyt saada heitä hymyilemään - turhaan. Kaskujen kertominen heidän kanssa asioidessa on melko tuhoon tuomittua, tuloksena on parhaimmillaankin piinallista tuijotusta.

Suomea pidetään merenkulkijan kannalta helppona ja mukavana paikkana. Viranomaisia ei näy, jos heillä ei ole erillistä syytä tulla vierailulle. Kaikilla on omat tupakit ja lippuja ei vahdata. Luotsejakin sanovat hyviksi ja ammattitaitoisiksi. Tiedä sitten ovatko vaan vieraskoreita vai tarkoittavatko oikeasti.

 

Posted with Blogsy