Miten määritellään hyvä kuva?

Omia kuviaan ei pitäisi liikaa tuijotella. Eikä varsinkaan toisten kuvia. Netti on pullollaan hyviä kuvablogeja. Omat kuvat alkavat näyttää melko surkeilta niiden rinnalla. Tulee fiilis, että niitä ei kannattaisi ainakaan yleisesti julkaista. Toisaalta, onko se pois jostakin, jos niitä esille laittaa? Jos joku ei halua niitä katsella, niin klik klik. Bort. Voihan toisaalta olla, että esimerkiksi tämä luotsaus on jonkun mielestä sangen mielenkiintoinen aihealue. Ja se yksi joku riittää, silloin blogi on saavuttanut tarkoituksensa. Tai saaristomaisemat. Mutta jos niitä katselee päivittäin, niin turtuu. Ei Eiffeltornin hissipojankaan mielestä mokomassa rautahäkkyrässä ole mitään ihmeellistä, silti sinne vaeltaa turisteja jatkuvalla syötöllä. Voi olla, että tämä asia vaivaa meitä suomalaisia yleisestikin - ei nähdä esimerkiksi luontoa mitenkään erityisenä. Tänne ny ketään tuu mitään mettää kattomaan. Silti muutaman kerran on sattunut niin, että laivan kippari on sanonut passanneensa saapumisensa luotsipaikalle aamuksi, jotta saisi ajaa luotsimatkan päivänvalossa. Kun on niin hieno saaristo. Käytäntö, jonka soisi yleistyvän...
Mutta niistä kuvista. Mitkä ovat kuvaussäännöt? Ikuisuuskeskustelu, joka herättää tunteita yhtä paljon kuin voin käyttö ja ruotsinkielen asema. Saako photoshopata, vaiko onko se siinä laukaisunapin painuttua pohjaan. Tähän mennessä tässä blogissa olleet kuvat ovat aika luomuja, mitä nyt joku horisontti oikaistu ja vähän jotain tummaa avattu. En kyllä ymmärrä, miksei tiedostoa saisi muokata. Tiedostoa nimenomaan. Niitähän sinne muistikortille ilmestyy. Digijärkkärihän tekee kuvanottohetkellä ties mitä taikoja. On dynaamista ja vähemmän dynaamista kolmedee sitä sun tätä. Vaikka ihan manuaalilla kuvaa, taustalla tapahtuu kaikenlaista japanilaisen insinöörin keksimää prosessia. Eli kamera tekee kaikkensa, että surkeankin räpsijän kuvasta tulisi mahdollisimman hyvä. Joskus sen oletukset vaan eivät vastaa sitä, mitä linssin takana seisova suuri kuvataiteilija ajatteli. Tarkoitan tällä esimerkiksi valotusmittauksen onnistumista. Mikä siinä on väärin jälkeen päin miettiä koneen ääressä rauhassa, mitä kuvalta juuri kuvanottohetkellä halusi? Ihan sama kuin sanoisi Picassolle, että maalaa 1/160 sekunnissa taulu, ja jos ei onnistu niin voi voi. Surkea piirustelija.
Hyvä kuva on mielestäni semmoinen, joka yleisesti miellyttää silmää tai herättää ajatuksia tai tuo muistoja mieleen jostakin. Minulle on ihan sama miten se teknisesti on onnistunut, jos edes yksi edellä mainituista toteutuu. Lopputulos ratkaisee. Tässä mielestäni naiset onnistuvat paljon miehiä paremmin. Miehille on tärkeää, montako sylinteriä on ja paljonko hevosvoimia. Tietysti mitä enemmän kokemusta karttuu, sitä helpommin itseä ärsyttää tietyt asiat. Silloinhan kuva ei miellytä silmää. Ja silloin voi käyttää kuvankäsittelyä. Onneksi olen niin aloitteleva kuvaaja, ettei kaikkea karmeutta kuvissa huomaa.
Noh, tänä aamuna parin valvotun yön jälkeen, kun omat kuvat näyttivät poikkeuksellisen tylsiltä, ajattelin vähän efektoida niitä. Kylmästi horisontit vinoon, draamaa peliin ja mustavalkoisuus kunniaan. Että pääsisi edes vähän lähemmäksi niitä netistä löytyviä hienoja kuvia... Pyydän etukäteen anteeksi työkavereilta mahdollista naamataulun väärinkäyttöä.
Tässä blogissa on muuten kommentointimahdollisuus ja tosi mielelläni ottaisin vastaan kommentteja tai keskustelisin vaikkapa hyvän kuvan tunnusmerkeistä. Viikonlopun jatkoa!