Mitä te siellä teette? Eikö ne itse osaa? Onhan niillä gps. Näitä olen kuullut työhön liittyen. Naapurini kysyi, että menettekö sinne laivaan kyytiin asti. Joo, mennään.
Mitä me tehdään, perushomma menee suunnilleen näin. Kun pilotti on saanut tomumajansa raahattua ylös komentosillalle asti, alkukohteliaisuuksien jälkeen (enemmän tai vähemmän hengästyneenä riippuen kiivettyjen kerrosten määrästä) aloitetaan informaation vaihto. Kippari briiffaa laivansa ominaisuudet, kuten minkä tyyppinen ruori ja propulsio, selittää hallintalaitteita ja niin edelleen. Luotsi esittelee reittisuunnitelmansa ja sitä verrataan laivan vastaavaan. Jos mennään sisäänpäin, luotsi ehkä kertoo satamaproseduureista tässä vaiheessa. Tuuliolosuhteita ja mahdollista hinaajan käyttöä ehkä pohditaan. Ulos mentäessä mietitään jo luotsin poistumiskuvioita. Tähän kaikkeen kuluu ehkä muutama minuutti riippuen käytettävissä olevasta ajasta. Asioita tarkennellaan sitten, kun siihen on sopiva hetki.
Väyläajon suorittaa 99 % tapauksista luotsi. Hän käyttää joko automaattiohjausta tai antaa ruorikomentoja ruorimiehelle, joka pitää annettua suuntaa tai asettaa ruorin pyydettyyn kulmaan. Luotsin toimintaa monitoroi joko kippari tai vahtipäällikkö.
Satamamanöveerit menevät sitten vähän fiftisiksti, mäkihyppytermiä käyttäen. On kippareita, jotka suorittavat laiturointimanöveerit itse pilotin vahtiessa silmä kovana vieressä, etteivät laiturirakenteet vaarannu tai tapahdu muuta odottamatonta. Sitten on kippareita, joiden mielestä kyseiset puuhat ovat luotsin hommia. Voi olla myös niin, että hallintalaitteita käyttää vahtipäällikkö ja luotsi manöveeraa verbaalisesti, eli käskee mihin asentoon mikäkin vipu tulee asettaa. Tämä yhteistoiminnan muoto tulee yleensä kyseeseen isommissa aluksissa, jolloin yleensä on vielä hinaajia jommassa kummassa tai kummassakin päässä laivaa kiinni.
No sitten se gps, joka on läsnä yhteiskunnassamme enenevissä määrin. Se on kyllä tosi hieno keksintö ja helpottaa paljon merenkulkua ja muutakin elämää. On jopa niin hienoja automaattiohjauksia, että ne osaavat seurata ennalta määrättyä träkkiä ja näin löytävät perille ihan itse. Veneissäkin on sellaisia, olen nähnyt. Hieno homma! Mihinkäs siis enää luotsia tarvitaan? Peililasit päähän vaan ja kannat pulpetille. Odotellaan, että ollaan perillä. Ei se ihan noin mene. Mitäs sitten, kun joku tulee vastaan? Gps on lisäksi yhden tahon hallinnassa ja näin ollen siis melko haavoittuva systeemi. Modernikin navigointijärjestelmä kaatuu kuin korttitalo, jos tuo gps-signaali menetetään. Sen takia tuota träkki-moodia ei käytetä ainakaan luotsien toimesta ahtailla saaristoväylillä. Ei sellaista kyllä yleensä ole edes tarjolla. Navigointi perustuu tutkaan, näköhavaintoihin ja luotsin paikallistuntemukseen. Gps toimii hyvänä apuna. Lisäksi moni laiva on aika askeettisesti varusteltu navigointilaitteiden osalta. Parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa.
Airisto-Erstan |
![]() |
Merimies on erimies |
![]() |
Vietato fumare |
Kiinnostavaa, kiitos! Luotsi on musta siinä mielessä kiehtova ammatti, että se on niin vanha. Koskahan ensimmäiset ovat aloittaneet työnsä? Kun miettii nyky-yhteiskuntaa, niin monta perinteistä ammattia on kadonnut ja uusia syntynyt. Maailma muuttuu, toki, mutta kiinnostavaa seurata, mitkä pestit ovat sellaisia vähän pysyvämpiä. Ja vanhoilla luotseilla on varmaan paljon sellaista hiljaista tietoa, joka syntyy vain kokemuksen kautta, eikä sitä voi opettaa koulunpenkillä.
VastaaPoistaMerimies on erimies -kuva on mahtava!
Kiitos kehuista! Luotsi ammattina on syntynyt joskus keskiajan lopussa. Suomessa saaristoon syntyi luotsikyliä, joissa ammatti periytyi sukupolvelta toiselle. Saaristossa on edelleen kotiseutumuseoissa ja hautausmailla nähtävissä jäänteitä näistä. Ammatti on tosiaan säilynyt varsin samanlaisena, mitä nyt työkalut ovat muuttuneet. Jos sinua kiinnostaa enemmän, hanki käsiisi luotsiliiton ja luotsikirjaston julkaisema Elämää luotsiasemilla -kirja. Oivaa venelukemista!
Poista