Ei oo valoo

Yö saaristossa

P...a. Taas se meni. Kesä meinaan. Kävin viime yönä etsimässä ulospääsyä saaristosta (ja löysinkin). Tuntui, että joku on taas kantanut lavasteet varastoon poissa ollessani. Ihan pelkkää mustaa, ei edes saarten ääriviivoja näy, vaikka ne ovat vieressä. Ja joka vuosi se tuntuu yhtä oudolta. On siirryttävä visuaalisesta navigoinnista instrumentaaliseen.

Lokakuinen auringonnousu

 

Seuraavat kuukaudet tuijotellaan tutkan ruutua ja vilkkuja. Kökötellään pimeällä vintillä kuin lepakot konsanaan. Viime yönä romanialaisperämies kyseli, mitkä talvirenkaat kannattaisi ostaa. En oikein tiennyt sikäläisestä rengasmarkkinasta, mutta suosittelin Nokiaa ihan sillä perusteella, että saataisiin vienti vetämään. Vaikka Venäjällä nekin taidetaan tehdä nykyisin. Romaniassa ei muuten saa käyttää nastoja. Onneksi tuli ruvettua luotsiksi, muuten tuokin tiedonjyvänen olisi jäänyt saamatta.

Syksyisiä ajatuksia

Onnittelen kaikkia toimistotyöntekijöitä ammatinvalinnasta. Ja muitakin, joiden ei tarvitse keikkua syysmyrskyissä - erään evp. Kolleegan sanoin - ei etsien valtaa vaan loistoa. Meikäläisillä koittaa vuosittainen pay back time. Tämän siitä saa, kun hehkuttaa kauniita kesäöitä ja ties mitä midnight suneja.

Täytän ensi kuussa 40 vuotta. Kadehdin suuresti entisiä kolleegoitani, jotka pääsivät eläkkeelle 55-vuotiaana. Olisi enää 15 lokakuuta jäljellä. Sen jälkeen voisi häipyä sinne, missä räntä ei sada ja perustaa vaikka purjehduskoulun tai mitä nyt mieleen juolahtaa.

Noo, laitetaan nyt vähän valoa tunnelin päähän :)

Onneksi syysdepressio yleensä loppuu kevääseen mennessä.

 

Posted with Blogsy