Taivahan valot

Iltavalot

On se pieni hetki vuodesta, kun yöllä ei väsytä ja valokuvaamiseen otollisin hetki on iltayöstä ja aamusta. Harmi, ettei luotsatessa oikein voi keskittyä kuvaamiseen. Aika monta hienoa maisemaa ja näkyä on jäänyt kuvaamatta.

 

Nyt on myös kevätsumujen aika. Toisinaan auringonvalo yhdistettynä sumupankkeihin tekee ihan mielettömän hienoja efektejä.

 

Mitä tästä nyt enää voi sanoa?

Vähän huono omatunto istua töissä katselemassa näitä maisemia. Tuskaan helpottaa tieto siitä, että takaisinmaksun aika koittaa vielä...mutta sitä ei viitsi ajatella. Lokakuu, mikä se on?

Asiakas.

Tajutaankohan me suomalaiset edes, millainen saaristo meillä on? En usko, että ihan täysin. Ei tällaista ole missään muualla maailmassa. Ihan älyttömän hienoa.

 

Mukava työpäivä

Tämähän nyt on varsin epäilyttävää, eikä istu suomalaiseen perusnegatiiviseen ajattelutapaan millään, mutta mulla oli varsin mukava työpäivä. Ei nyt mikään erikoinen, mutta päiväluotsaus, hyvä laiva, kahvia ja ruokaa tarjoiltiin ja oli mukavaa juttuseuraa.

P

Du gamla, du fria...

Joskus aina silloin tällöin onnistumme välttämään veneilyn ja näyttävät akrobaattisuoritukset ja nousemme laivaan Golfilla. Lähinnä se tulee kyseeseen, jos laiva on matkalla Raumalta Turkuun tai päin vastoin. On herrasmiehen hommaa parkkeerata työmaan viereen ja töiden jälkeen ajaa taas sieltä pois. Tämä voi olla jollekin arkipäivää, mutta ei meille...

 

Kolleegan taksi saapuu

Kerrankin sai rauhassa kuvailla, kun oma luotsaus alkoi vasta myöhemmin.

 

Ja hop veneeseen siis pikabaattiin, kun Raumal ollaan.

 

Ja sit haminam bäin.

Sorvin ääressä

Siihen työpäivän mukavuuteen palatakseni, suuri osa työssäkäyvistä viettää leijonanosan elämästään leipää tienaamassa. Ainakin meikäläisen logiikan mukaan kannattaa yrittää tehdä tästä välttämättömästä pahasta mahdollisimman mukavaa. Yritän itse kaivaa jokaisesta työpäivästä ne positiiviset puolet. Tänään se oli helppoa. 25 astetta lämmintä, mahtavat saaristomaisemat ja ainakin kaksi purjeveneilijää, jotka oli selvästikin lukeneet mun blogia. Niin hienot väistöliikkeet molemmat suorittivat. Räntäsateisena joulukuun yönä positiivisten puolien hakeminen on sitten hieman haastavampaa, mutta ne toimivat ainakin hyvänä kontrastina kesäajalle. Ja voihan sitä silloinkin kuulla hyvän jutun tai saada kupin erinomaista kahvia. Työhyvinvointi on aika pitkälti asennetta ja korvien väliä.

 

Maisemakonttori

Eihän näitä maisemia katsellessa voi olla kuin hyvällä tuulella. Toivotan kaikille mukavaa työpäivää!

 

Mattimyöhäiset

Peräpeili kaipaa pesua.

...veneenlaskussa ollaan me. Mulla oli toiveissa, että jos viime viikon aikana olisi ehtinyt. Ei ehtinyt edes veneelle, joten se siitä. Toisaalta, mikäs kiire tässä on. Ei ainakaan veneilemään olisi ehtinyt. Jos sitten ensi viikolla... Se on vielä ennen juhannusta!

Muutkin kunnostavat venettään...

Jos järjellä ajattelee, niin eihän tässä touhussa ole mitään järkeä. Me ollaan veneellä maksimissaan 20 yötä kesässä. Ihan maksimissaan ehkä 25. Kolmen viikon takia pese, puunaa, laske, nosta, korjaa ja huolla. Ei siis pidä ajatella järjellä. Kolmisen vuotta sitten olin kurkkuani myöten täynnä (vaihteeksi) edellä mainittua ja laitoin veneen myyntiin. Ensimmäisen ostajakandidaatin käytyä venettä katsomassa, koko perhe huusi kuorossa, että sitä venettä ei saa myydä! Minä mukaan luettuna. Venettä ei siis myyty ja nyt jos joku vaan mainitseekin moisen ajatuksen edes sivulauseessa, huuto alkaa uudelleen.

Talven aikana uusittu mastonjalka.

Laskeskelin, paljonko meidän pienen purjeveneen ylläpitoon ja hoitoon menee vuosittain rahaa. Totesin, että laskeminen on tyhmää ja mun toinen rakas harrastus golf on melko edullista. Se on varmaa, että lapsille jää melkoisen positiivinen muistijälki lapsuuden purjehdusreissuista. Eikä itsestäkään ole pöllömpää katsella sitloodassa auringonlaskua valkkarilasi kourassa. Tänä kesänä se saattaa olla jopa kylmää, jos aurinkopaneeli ja jääkaappi saadaan asennettua.

Näin me syödään aina iltaisin veneellä.

Sain juuri itseni motivoitua veneenkunnostuspuuhiin.

 

Tiukat paikat

Vinkit laivojen kanssa touhuamiseen -postaus saavutti valtaisan sukseen, joten turistaan vielä muutama sana aiheesta.

Näkymä etusektoriin

Jääkausi on tehnyt saaristoomme inhottavia kapeikkoja, joissa on syytä olla tarkkana. Monasti laivoilla pitää suunnitella tietty ajolinja niistä läpi. Se ei välttämättä ole virallinen väylälinjaus, joka voi joissain tilanteissa olla jopa vaarallinen ajolinja. Sitä noudattamalla viitat saattavat jäädä alle tai "bank effect" (matalikkojen aiheuttama imu) vaikuttaa epäsuotuisasti. Näin kesäkautena jostain syystä niissä hankalammissa kohdissa on yleensä aina vene. Se ei tietenkään ole veneen syytä. Mistä sitä voisi kaiken maailman laivojen liikkeistä olla selvillä?

Rönngrund rollikalla, huomaa tähtäyskeppi!

Jos kuitenkin sattuu veneilemään juuri kriittisellä hetkellä kapean näköisessä paikassa, kannattaa ainakin tarkistaa, olisiko mahdollista paeta johonkin. Vaikka väylän ulkopuolelle. Tai jos on saapumassa kapeikkoon ja takaa on tulossa saavuttava laiva, pikku immelmanni voisi olla hyvä ratkaisu, jottei oltaisi juuri yhtä aikaa kapeimmassa kohdassa.
Kapeikoissa on vielä se kurja juttu ainakin purjeveneiden kannalta, että tuulet pyörivät niissä arvaamattomasti. Syntyy ilmiö nimeltä venäläinen pystytuuli, jossa keulapurje vetää toiselta puolelta ja stora toiselta.

Tämä kuva on aiemminkin esiintynyt blogissa, mutta laske veneet ja katso miten hyvin ne erottuvat.

Saaristoväyliin on jostain kumman syystä tehty jyrkkiäkin mutkia. Nämä ovat niin ikään kriittisiä paikkoja. Laivoilla käännöksen ajoitus on toisinaan tarkkaa. Ei ole varaa mennä pitkäksi, eikä voi kääntää liian aikaisin. Miten sattuukaan sopivasti, jälleen kerran siinä jyrkässä mutkassa menee ainoa vene viiden mailin säteellä (taas ilman omaa syytään). Sisäkurvi on aina turvallisin paikka. Silloin laivan on helppo kiertää ympäri, eikä ole pelkoa joutua perän runnomaksi. Myös peräaalto on siellä pienempää.

On laivoissakin kaasu, jarru ja ratti. Minä ainakin mielelläni niitä käytän, jotta en häiritsisi yksittäisen veneilijän lomailua. Se ei ole ongelma. Sen sijaan meedionkykyni ovat vielä niin vajavaiset, etten pysty ennakoimaan sadan veneen tulevaa toimintaa. Lisäksi äkkiliikkeet ovat pahasta. Esimerkiksi kaasukahvan äkillinen nostaminen ylös aiheuttaa laivoilla täydellisen ohjailukyvyn menetyksen. Jo käynnissä olevan käännösliikkeen pysäyttäminen ja käännöksen aloittaminen toiseen suuntaan kestää turkasen kauan.

Tässäkö Vuoden veneilijät?

Yhteispelillä, yhteispelillä... Tulee muuten tosi hyvä mieli, kun joku toimii oikein särmästi. Toisten huomioonottaminen on katoavaa kansanperinnettä yhteiskunnassa. Vaalitaan sitä ainakin merellä tulevana kesänä.

Pilot over board vol. 2

 

...kasta inte lotsar heller. Mutta jos niin pääsee tapahtumaan tai luotsi putoaa ilman, että joku heittää, on parempi olla valmistautunut. Kirjoitin joku aika sitten Meriturvasta ja turvallisuusharjoituksista siellä. Tuon harjoituksen lisäksi harjoittelemme lisäksi omalla kalustolla.

Uimataso

Merivesi on jo ihanan lämmintä, eli noin viisiasteista, joten oli mitä mainioin idea ruveta pulikoimaan meressä. Tekemisen riemu suorastaan huokui osallistujista. Parin tunnin teoriapläjäyksen jälkeen suuntasimme veneille tutustumaan vehkeisiin, joilla pudonneen pilotin saa mahdollisesti ongittua kuiville.

Olimme sen verran vellihousuja, että kuivapuvut vetäistiin päälle ennen uimatuokiota. Täytyy kehua, että tuotekehitystä on tapahtunut - nykyiset kuivapuvut ovat mukavia päällä ja niissä ei tunne itseään pakkopaitaan survotuksi virtahevoksi.

 

Tämä ei suinkaan ole miekkakaloja varten, vaan tällä on tarkoitus vinssata meressä räpiköivä pilotti kuiville. Aika puristava fiilis roikkua paukkuliiveistä meren ja taivaan välillä. Lisäksi harvemmin kauniilla ilmalla mereen pudotaan, joten pientä osumaa veneen kylkeen on odotettavissa paatin rullatessa.

Tätä viritystä kutsutaan nimellä Jason's Cradle. Tarkoituksena on pyydystää hukkumiskuolemaa välttelevä vesiasiantuntija maton alapäähän ja sen jälkeen vinssata maton häntä ylös. Uhri pyörii maton muodostamassa kourussa ylöspäin kuin varraspaisti ikään. Pientä mustelmaa on odotettavissa tässäkin.

James Bondin veneessäkään ei ole yhtä paljon merestänostovärkkejä kuin meillä. Tuotekehittelyä on siis tehty, mutta totuus on kuitenkin, että mereen putoaminen ei ole leikin paikka. On aika haastavaa repiä satakiloisia ukkoja ylös merestä, vaikka olisi mitä apuvälineitä tarjolla. Purjeveneilijät voivat kokeilla puomilla. Itse asiassa parhaaksi välineeksi osoittautui köysi, jonka toisessa päässä on kelluke ja kiinnityshaka. Jos uhri saa sen itseensä kiinni, nostaminen onnistuu aika hyvin kahden miehen voimin.

 

Rankan harjoituksen jälkeen piti tietenkin pitää keho ravittuna. Pitää oikein mainostaa Ukin pursiseuran paviljonkia. Ruoka on mainiota ja paikka on hieno. Veneilijät, käykääpä tutustumassa!

 

 

Pois veneet alta, tie näyttää kapealta

Hyvätapainen veneilijä

Kohta se alkaa. Veneilykausi, jota itsekin odotan. Kun joku vaan ehtisi laskea veneen vesille. Liikuttaessa laivaväylien läheisyydessä on syytä ottaa muutama asia huomioon, jottei satu mitään ikävää. Laivoissa on isot massat ja ne saattavat olla aika kömpelöitä liikkeissään. Alle satametrinen laivakin painaa lasteineen jo tavarajunan verran. Rekkaan mahtuu lastia 40000 kiloa, keskikokoinen laiva lastaa 40000 tonnia. Tuhat rekka-autollista. Sen alle ei kannata jäädä.

Ainakin nämä olisi hyvä pitää mielessä.

1. Katso eteesi...ja taaksesi. Purjeveneessä purjeet peittävät melko paljon etu- ja sivusektoria ja putputtajissa on takana kuomu, joka peittää näkyvyyden taakse. Laivat kulkevat lujaa, jotkut yli 20 solmua. Yhtä lujaa kuin naapurin Keijon busteri. Senpä takia on tärkeää tarkkailla ympäristöään, jos liikkuu laivaväylillä.
2. Väistä. Unohda ne moottorialus väistää purjealusta -jutut laivojen kanssa. Laivojen ohjailukyky on rajoitettua saaristossa. Niitä pitää jo lainkin mukaan siksi väistää.
3. Osoita aikeesi selvästi ja ajoissa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on miettinyt, että onkohan tuo huomannut vai ei. Selvä suunnanmuutos ja ajoissa.
4. Ei keulan edestä. Ikinä. On muutaman kerran käynyt niin, että vene on kadonnut keulan edessä olevaan katveeseen, joka voi olla parisataa metriä. Tähän mennessä ne ovat onneksi tulleet sieltä esiinkin. Ei kovin mukava tunne. Mitä jos kone sammuu? Mitä jos vendatessa skuutti juuttuu vinssille? Mailia lähempää ei mennä keulan editse, jooko. Eikä viistosti, vaan kohtisuorassa kulmassa laivaan nähden.
5. Mieti, onko tarpeellista ylipäätään liikkua väylällä. Ainakaan 10 metrin runkoväylällä. Yleensä väyläalueen ulkopuolella on hyvin tilaa veneelle. Ainakin sumussa on aivan hullun hommaa ajella keskellä väylää plotterin kanssa. Vähän sama kun kävelisi mustissa vaatteissa pimeällä valtatiellä side silmillä. Jos huonolla ilmalla on ylipäätään pakko veneillä (itse en veneile silloin tarjoituksella koskaan), reitti tulee suunnitella väylien laitaan ja ulkopuolelle.

 

Kiitän jo etukäteen edellisten noudattamisesta. Mennään noin, niin mulla ei tukka harmaannu eikä teillä kesäloma katkea ikävällä tavalla. Muutenkaan ei kannata tulla laivojen lähelle. Niistä tulee ikäviä aaltoja, ne aiheuttavat pyörteitä tuuliin ja potkurivirrat ja rungon aiheuttamat imut ovat kovia.

Hyvää veneilykesää itse kullekin säädylle!

 

Sosiaalisia verkostoja

Yllättäen bongasin vanhan työpaikkani eilen illalla Utön laiturissa. Pakkohan sitä oli mennä laivastovierailulle, kun kerran oli tunnin verran ylimääräistä aikaa. Kahvikuppikin varmaan liikenisi (liikeni, kiitoksia!).

 

Kausiliikenteessä olevan matkustaja-aluksen miehistö on sosiaaliantropologisesti mielenkiintoinen asia. Keväällä, kun kausi alkaa, joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä pakkautuu suljettuun yhteisöön. Eri ikäisiä, eri sukupuolta, eri elämäntilanteissa. Osa voi olla edellisvuosilta tuttuja, mutta ihmisten muodostama joukko on aina uusi.

 

Sitten alkaa tosielämän big brother. Toisista tulee hyviä kavereita keskenään, toiset eivät pidä toisistaan. Toi sanoi sitä ja toi teki tätä. Luppopäivinä on vähän grillibileitä, käydään porukalla jossain. Porukkaan tulee tietty henki, onko se hyvä vai huono - se riippuu aika pitkälti porukasta itsestään. Kauden aikana joku aina lopettaa ja joku tulee tilalle - ja taas joukko hakee muotonsa uudelleen.

Viime yönä puoli kolme mun työpaikka näytti tältä.

 

Keväällä kaikki ovat innoissaan uudesta työpaikasta ja tulevasta kaudesta. Suunnitellaan kaikkea ja virtaa on kuin vissypullossa. Aika menee nopeasti. Jossain vaiheessa iskee taisteluväsymys, vitsit on kerrottu jo pariin kertaan ja innostus muuttuu rutiiniksi. Suomen kesä on lyhyt ja syksy painaa päälle. Pitäisi miettiä uutta työpaikkaa. Taivaalle on ilmestynyt pilviä ja elokuun yöt pimenevät. Ja puff, joukko katoaa yhtä nopeasti, kun se oli syntynytkin. Syntyäkseen jälleen ensi vuonna uudelleen.

 

Jännä, miten tuon elinkaaren vaiheen huomaa edelleen, vaikka olen ollut tuosta ringistä pois jo pitkään. Käsittämättömän kiehtova sosiaalinen verkosto, joka tarjoaisi vaikkapa aiheen tutkimustyölle.

 

Ai niin, pitihän mun varoittaa hyttärityttöjä, että kannattaa olla tarkkana. Varsinkin auringonlaskujen aikaan täkkäripoikien kanssa. Jos ei ole, saattaa meriura muuttua äkkiä uraksi lasten ja varhaisnuorten parissa. Terveisiä vaan kotiin ent. hyttärille!

 

Pisaroita

Mun piti kirjoittaa saarna veneiden ja laivojen välisestä yhteispelistä näin veneilykauden kynnyksellä. Otin jo kuviakin sitä varten. Lykätään sitä myöhemmäksi, sillä tänään satoi vettä. Se ei sinänsä ole kovin erikoista, eikä aiheuta hurraa -huutoja tai muitakaan primitiivireaktioita.

Sateen seurakset sen sijaan aiheuttavat suurta riemua ainakin valokuvaukseen hurahtaneessa entisessä merenkulkijassa. Marssin työyhteisömme valokuvausgurun perässä kuvaamaan vesipisaroita. Myönnän, saattaa olla, että raja on ylitetty. Pöhkö, mikä pöhkö. Onneksi (vielä) autiolla saarella ei ole uteliaita silmäpareja seuraamassa, kun isot miehet kyykkii linssit kiinni pensaassa.

Aika veikeää käyttää eri valotuksia ja salamaa pisaroiden ikuistamisessa. Muutama merellinen maisemakin tuli taltioitua.

 

Tämän päivän töissäkin opin taas uusia asioita. Muun muassa sen, että jos laivassa työskentelee miehiä (Marssista) ja naisia (Veenuksesta), molemmilla pitää olla omat kalenterit. Otin niistä kuvan. Arvatkaa, kumpi on kumman.

 

Nyt se alkoi

Työkohde

Sain otettua itseäni niskasta kiinni. Liekö äitienpäivä vaikuttanut, vai mikä, mutta suuntasin illansuussa veneelle aloittamaan keväthommat.
En todellakaan ole ensimmäisten joukossa laskemassa venettä siitä yksinkertaisesta syystä, että en tiedä mitään kamalampaa kuin aloittaa veneen rassaaminen hangen keskellä hyytävässä viimassa. Silloin sinne on itse asiassa aivan turha mennä, koska näpit jäässä ja hirveässä ketutuksessa ei synny kuin sutta ja sekundaa. Venettä kunnostetaan ainoastaan kauniilla ja lämpimällä säällä. Hyvällä ilmalla on toisaalta miljoona muutakin asiaa, joita voisi tehdä. Helposti käy niin, että löytää itsensä golfkentältä ja remonttihommia on lykätty hamaan tulevaisuuteen...

Mulla on menossa Suomen hienoin Guy 22 2022 -projekti. Se tarkoittaa sitä, että joka vuosi tehdään veneellä joku perustavaa laatua oleva kunnostus, ja tadaa...vuonna 2022 venettä ei voi katsella kuin hitsausmaski päässä, muuten loistosta sokaistuisi. Ihan vielä ei ole siitä vaaraa, mutta keskeneräistä projektia ei pidä arvostella.

No, tämän vuoden ohjelmassa on peräsinlaakereiden vaihto, uudet fallit (=ne narut, joilla purjeet hilataan salkoon), aurinkopaneelin asennus ja uusi jääkaappi. Talven aikana laminoitiin mastokengän alusta uudelleen, koska vuosien saatossa oli tapahtunut pientä vajoamista ja nukkuessa satoi naamalle. Viime vuonna otettiin iisimmin, uusi akku ja salongin pöydän lakkaus saivat riittää. Ensi talven aikana teetätetään pohjaremontti, saa ahvenetkin käyttää aurinkolaseja. Teetätetään nimenomaan, en varmana mene sinne itse raapimaan. Nimimerkillä puulotjan pohjaa kilometritolkulla joskus rivennyt. Ilmastointiputken eristäminen ja veneen alla makailu ovat mun osalta förbi tässä elämässä.

Vetonarut paikallaan

Lähes puolet vuoden tavoitteista tuli täytettyä tänään. On hyvä, ettei tavoitteita aseta liian korkealle. Sain fallit irti mastosta ja revittyä peräsinhelat irti peräpeilistä. Pitäisi vielä keksiä, mihin ne vie kunnostettavaksi. Helat siis, falleista tulee korkeintaan kengännauhoja. Mikähän siinäkin on, että fallit ja venesälä yleensäkin on Ruotsissa puolet halvempaa kuin täällä? Kruunun kurssista huolimatta. Täytyy laittaa tilaus vetämään.

Toiset ne leikkii, kun toiset tekee hommia

Virheiden teko kielletty

Tiistai oli merenkulullisesti musta päivä. Italian Genovassa konttilaiva jyräsi alleen sataman valvontatornin ja ainakin seitsemän kuoli.
Tapaus on todella omituinen. Onnettumuusaluksessa oli tapahtumahetkellä kiinni kaksi hinaajaa, jotka avustivat uloslähdössä. Periaatteessa on lähes mahdotonta, että onnettomuus pääsi ylipäätään tapahtumaan. Tuon kokoluokan aluksia avustavat hinaajat ovat yleensä voimakkaita ja pystyvät ohjailemaan alusta, vaikkei se käyttäisi omia koneitaan ollenkaan. Lisäksi tapahtumahetkellä vallitsi hyvä sää.

Tutkinta valmistuu varmaan aikanaan. Syyt selviävät tai sitten eivät. Se ei auta uhrien ystäviä tai omaisia. Todennäköisesti se ei auta myöskään laivan kapteenia tai satamaluotsia, jotka olivat komentosillalla tapahtumahetkellä. Ura on taputeltu. Tapaus pyörii päässä lopun elämää, vaikka median mielestä se poistuu viikossa.

En halua millään tavalla laittaa arvo- tai vaativuusjärjestykseen eri ammatteja. Silti välillä mietin, että jos vaikkapa luotsi tai ruotsinlaivan kippari mokaa pahasti, seurauksena on pahimmillaan saastunutta ympäristöä, kuolleita ihmisiä tai ainakin valtavia taloudellisia menetyksiä. Jos mokaa lievemmin ja kaataa vaikkapa reunamerkin tai ajaa kiville, edessä on kuitenkin vuosien oikeusprosessit. Miten se vaikuttaa henkilökohtaiseen elämään on tietenkin henkilöstä riippuvaa. Se on varmaa, että vaikuttaa.

On tietysti muitakin ammatteja, joissa virheitä ei sallita. Lääkärit, lentäjät, ydinvoimalan valvojat... On melko karua, että sekunneissa tehtäviä päätöksiä ja niiden oikeellisuutta saatetaan spekuloida vuosia eri instansseissa. Päätöksiä tehnyt individuaali odottelee sillä välin tyynen rauhallisesti kotonaan lopullista tuomiota...
Parempi ehkä olla miettimättä moista. Muuten saattaa tulla alan vaihto eteen.

Mitä miehen tulee olla...?

Siirtymä töistä kotiin ei käy aina kuin Strömsössä. Varsinkin silloin, kun puolisolla kiirettä omien töidensä kanssa. Vedetään ylävitoset ohimennen, heippa ja hippa... Olet yksin lauman keskellä, joka on kiihkeästi odottanut isukkia viikon. Mä en tiedä miten se menee niillä, jotka käyvät oikeissa töissä. Tuleeko jälkikasvuun samanlainen latinki kahdeksassa tunnissa kuin viikossa?

Ei tarvita kuin pari valvottua yötä työviikon aikana (joista ei enää palaudu), niin vapaaviikon alusta menee pari kolme päivää melko ärtyneessä mielentilassa. Sitä yllättää itsensä karjumasta kakaroille täysin tarpeettomista asioista. Miksi lastenohjelmat arkiaamuisin ei kestä kuin yhdeksään? Pitäisikö muka siihen mennessä Hesari olla luettu ja pannullinen kahvia juotu. Tiukkaa tekee.

Kontrasti työelämään on raju. Voin kuvitella, että työhön alkaa kaivata, jos istuu kolme neljä vuotta hiekkalaatikon vieressä ja vastailee "missä kastemadot asuu" -tyyppisiin kysymyksiin.

Välillä tulee osumaa.

Kesä on siitä mukavaa aikaa, että ulos voi vaan lähteä - ilman puolen tunnin painia talvivaatteiden pukemiseksi. Vielä kun evoluutio opettaisi ihmisen täysveriseksi golfammattilaiseksi kolmevuotiaana, niin harkitsisin perhepäivähoitajan uraa.